Toinen projektini

...sitten sain työkseni tehdä loppuun tuoli, minkä joku toinen oli aloittanut. Niinpä otin nipun leikattuja kankaita ja aloin ihmettelemään minkälainen lopputuloksen kuuluisi olla. Siis: kasa punaista kangasta, ei liiemmin kirjallisia ohjeita,kaavoja, esimerkkiä jne. Onneksi taas ohjaajani oli läsnä. Työ oli pitkälti kankaiden saumaamista ja ompelua.

  Valitettavasti tuolloin en vielä tajunnut ottaa useampia kuvia työvaihteista (niitä kyllä tulee myöhemmin).

Tuolin runko (joka koostui etuselästä, takaselästä ja etulaidasta) naulattiin alapuolelle (muistaakseni jalan alle). Istuintyyny on irrallisena verhoiltava.
Koska osa kankaista oli kaavoitettu hieman niukoiksi jouduttiin kiskomaan aika rajustikkin. Silmät pyöreinä ihmettelin miten kangas ja lanka voi kestää moista. Kiskomisen tulos olikin työvoitto; saatiin rungon kangas paikalleen mutta lopputuloksessa oli havaittavissa pieniä venymiä. Ei hätä ole tämän näköinen! "Otappas nuorempana tuo suihkepullo missä on vettä "...ja seuraavana päivänä venymät oli palautuneet.

* kun puhun "naulauksesta" en tarkoita oikeaa naulaamista vaan niittaamista paineilmanitojalla

Mieleeni painuivat projektin aikana:

• Tee mieluummin projekti alusta loppuun itse. Älä aloita keskeneräistä ellei ole pakko. Purkuvaihe on hyvin tärkeä ,siitä oppii kasaus järjestyksen. Ja kun teet kaiken itse ei tarvi ihmetellä miksi palat on leikattu niin tai näin.
• Aina ei tarvitse ommella koko "rimpsua" yhdellä tallanpainalluksella. Kun aloittaa selkänojan yläkeskimerkistä ja ompelee kummankin sivun alaspäin erikseen, välttää helpommin kankaan kiertämistä.
  
• Siunattuja olkoon kaksisyöttökoneet! Niin ihana asia kuin "syöttö"...eli jos kangas on hieman liian pitkä verrattuna vastakappaleeseen kone syöttää kankaan niin halutessa. Lopputulos on että palat istuvat paikoilleen.